Jazz-laulaja Youn Sun Nah'n ensimmäinen kansainvälisesti julkaistu albumi esittelee rauhallista jazzia monessa muodossa.

Kansainväliseltä kuulostavaa jazzia esittävä Youn Sun Nah painottaa vuonna 2008 valmistuneen kuudennen albuminsa äänensä varaan. Voyagen minimaalisen kevyt taustasäestys jättää suosiolla tilaa laulajattaren kuiskailevan hennolle, mutta siltikin pehmoiselle äänelle. Musiikista löytyy tiettyä vanhanajan klubimaisuutta, joskin totuttu tunkkaisuus ja pieni likaisuus on korvattu pikemminkin elokuvamaisella viattomuudella, mikä tosin tekee albumista samalla hieman särmittömämmän. Tästä huolimatta yksittäisten instrumenttien kutkuttavasti vuorotellen täydentämä neljäs kappale My Bye esittelee musikaalimaisen haikeaa kappaleenkulkua varsin onnistuneella tavalla ja edustaa helpohkon lähestymistapansa myötä kenties levyn koskettavinta antia.

Hiljaiselle tunnelmalevylle mahtuu myös pari päinvastaisen kuvakulman jazziin ottavaa laulua. Ehdoton piristysruiske, Tom Waitsilta lainattu Jockey Full Of Bourbon yltyy sensuelliin vauhtiin lähennellen yleisempää pop-soundia, vaikkakin on toki klassisemman kuuloinen kuin Waitsin alkuperäinen miehekäs tulkinta. Toinen erikoisuus on seitsemäs raita Please don't be sad, josta löytyy sekä ripaus ovelaa 80-luvun tunnelmaa, että myös hippusellinen tomeraa R'n'B-tyylistä asennettakin.

Klassiseen musiikkiin nojaava rauhallinen jazz kaipaa kuuntelijaltaan hiljentymistä ja malttia, mutta tyyneyden valloittamiin hetkiin Voyage lieneekin oivaa kuunneltavaa. Lisäpisteitä albumi kerää muutamasta yllättävästä kipaleesta, jotka muistuttavat laulajan pystyvän myös sangen vakavaa suuntausvalintaansa leikkisämpään toteutukseen.