Vuodesta 2013 toiminut
N.Flying yhdistää musiikissaan rockia ja räppäämistä. Hyväntuulinen pop rock -soundi on iso osa heidän tyyliään, mutta bändillä on myös
Born To Ben ja
Say Goodbyen kaltaisia raskaampia kappaleita. Jäsenistöön
kuuluu kaksi laulajaa,
Seunghyub ja
Hweseung, mikä tuo kappaleisiin paljon mahdollisuuksia, kuten lauluosuuksien vaihteleminen
I Like Youssa.
Kulttuuritalolla viiden hengen yhtye saapui valokeilaan vilpittömän rennolla tyylillä. Jostain syystä jäsenten asuvalinnat pistivät silmään, vaikka vaatetus oli täysin korealaisen muodin mukaista. Ehkä juuri tuo luonteva olemus loi tunnelman, että oltaisiin keikan
sijaan matkalla firman iltabileisiin – mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Myös katsomossa vallitsi rento, illanviettomainen ilmapiiri. Bändi, joka on yhtä aikaa nuoruuden huumorilla varustettu ja aikuisen muusikon ammattitaidolla hiottu, onnistui
osoittamaan, että lavalle voi astua ilman nahkaa ja niittejä, mutta silti täynnä rockin sielua.
N.Flyingista muodostui keikan aikana leikkisä ja faneja osallistava vaikutelma. Esimerkiksi
Oh really. -kappaleessa bändi kokeili korvata sanoitusten "oh really" -kohdan suomenkielisellä sanalla "oikeasti?" ja yllytti yleisöä laulamaan niin.
Myöhemmin
Run Like This -kappaleen aikana
Seunghyubille heitettiin yleisöstä mustavalkoinen pehmolelukoira ja hän jatkoi esiintymistä sen kanssa, ojentaen välillä mikin lelulle. Ennen
Hot Potatoa puolestaan opastettiin, että musiikin
tauotessa kaikkien on pysähdyttävä paikalleen ja oltava aivan hiljaa. Bändi uhkasi humoristisesti, että yleisöä kuvataan, joten huutajat jäävät kyllä kiinni. Kesken kappaleen esittämisen soitto tosiaan yhtäkkiä keskeytyi ja
N.Flyingin jäsenet jähmettyivät
silloisiin asentoihinsa kuin pysäytyskuvassa. Kulttuuritalo hiljeni yllättävän hyvin, muutama yksittäinen huudahdus vain kuului.
Koskettavaa
Fireflyta pohjustettiin muistuttamalla yleisöä, että tulikärpästen elämä on lyhyt mutta täynnä intoa. Bändi kuvaili, että ne kirjaimellisesti palavat loppuun nopeasti, mutta ehtivät eläessään tuottaa iloa kaikille, jotka tulikärpäsiä
näkevät. He toivoivat, että
N.Flyingilla olisi samanlainen vaikutus. Keikalla kuultiin paljon energistä musiikkia, joten hitaampana kappaleena
Firefly erottui joukosta, mikä tuntui vahvistavan kappaleen sanomaa. Lyhyeksi
N.Flyingin
uraa ei kuitenkaan kaavailla, sillä myöhemmin illan aikana he mainitsivat toivovansa olevansa yhdessä 80-vuotiaiksi asti. Tässä saattaa siis olla seuraava
Rolling Stones.
Tyyliltään erottuva kappale oli myös vahvan rap-painotteinen
Dangerously.
Hweseung levytti sen alun perin soolona
Stage Fighter -ohjelmaa varten.
Erikoinen välihetki oli, kun
Seunghyub kehui
Hweseungin ääntä seksikkääksi ja
Hweseung puolestaan
Hunin kitarasooloa seksikkääksi.
Seunghyub jatkoi aihetta kysymällä
Hunilta ja basisti
Dongsungilta
pitävätkö he itseään seksikkäinä.
Hunin erittäin itsevarmasti vastattu "Oh yeah" huvitti yleisöä, kun taas
Dongsung oli vaatimattomampi: "En omasta mielestäni... te olette seksikkäämpiä". Rumpujensa takana seisomaan noussutta
Jaehyunia
puolestaan sanottiin söpöksi, johon hän vastasi hämmentyneellä äänellä: "Enkä. Minä olen seksikäs!"
Rooftop,
Hot Potato ja
The Real olivat selvästi illan odotetuimpia kappaleita – yleisö ehti pyytää niitä useaan otteeseen ennen kuin bändi viimein vastasi toiveisiin. Valtaosa näistä fanien suosikeista oltiin säästelty loppuhuipennukseen,
eikä yleisö menettänyt hetkeksikään energiaansa, vaikka hyppiminen oli jatkunut jo pitkään. Kun
The Real lähti soimaan, valotikut heiluivat vimmatusti ja myös istumakatsomosta nousi osa mukaan permantoyleisön rytmikkääseen hyppimiseen. Jos
N.Flying seuraisi
Coldplayn hiilijalanjälkimallia, tällä energialla olisi voitu valaista koko Helsinki.
