Tapahtumaraportti ja haastattelu: Ensemble SU Aleksanterin teatterissa 24.11.2021

Suomessa tällä viikolla vieraillut Ensemble SU esiintyy aktiivisesti eri maissa ja pyrkii sitä kautta nostamaan korealaista kansanmusiikkia ja kulttuuria esille. Yhtyeen äänimaailmaan kuuluu perinneinstrumenttien gayageumin ja haegeumin lisäksi myös sello, piano ja jopa rummut, minkä ansiosta heidän kappaleissaan kuvaillaan yhdistyvän uutta ja vanhaa sekä itää ja länttä. Ryhmä myös sovittaa instrumenteilleen modernia musiikkia, kuten pop- ja jazz-covereita.



Aleksanterin teatteriin oli kerääntynyt ilahduttava määrä yleisöä – vaihtelevasti niin nuoria aikuisia kuin keski-iän jo ylittäneitäkin musiikin ystäviä. Esityksen alkaessa lava pimeni ja muusikoita valaistiin heidän soittovuoronsa alkaessa valokeiloilla. Näyttävät valaistusratkaisut tehostivat konsertin vaikutelmaa. Pianisti Taeung Jang ja rumpali Hyunjun Kang olivat saapuneet lavalle tummissa puvuissa ja sellisti Mina Lee modernissa mustassa housupuvussa, kun taas gayageumia ja haegeumia soittavat Jihye Hur ja Haesol Noh olivat sonnustautuneet perinteisiin hanbokeihin. Esityksen alussa keskityttiin kuuntelemaan gayageumia ja haegeumia hyvin perinteisissä tunnelmissa, kunnes muut instrumentit liittyivät mukaan ja soundi sai monikerroksisia piirteitä. Etenkin rummut olivat voimakas tehokeino luomaan kontrastia kappaleiden hiljaisten hetkien ja ponnekkaiden osuuksien välille.

Muutaman laulun jälkeen vuorossa oli yhtyeen tulkinta jazz-klassikko Take Fivesta, joka hyväntuulisuudellaan kuljetti konsertin tunnelmaa aiempaa rennompaan suuntaan. Tässä vaiheessa Hyunjun Kangilta kuultiin taidokas ja mahtavan pitkä rumpusoolo. Vilkkuvine valoineen kaikkineen tämän äänekkään soolon olisi voinut helposti kuvitella osaksi rock-keikkaa.

Jazz-iloittelun jälkeen Ensemble SU poistui hetkeksi lavalta, minkä aikana yleisö sai seurata viuhkan kanssa esiintynyttä tanssija Seonghyun Cheonia.



Kun yhtyeen jäsenet palasivat paikoilleen, heillä oli uudet, vaaleammat vaatteet: esimerkiksi Mina Leellä oli nyt yllään valkoinen, lyhyempihihainen housupuku ja Jihye Hurin asu puolestaan oli vaihtunut modernisoituun olkaimettomaan hanbokiin. Positiivisesti yllätyin hieman tapahtuman show-henkisyydestä. Konsertin liputkin olivat kuitenkin olleet vain viisi euroa (ja senkin oli kerrottu menevän lipunvälityskulujen kattamiseen).

Jihye Hur oli pitkin iltaa esitellyt yhtyeen soittamat kappaleet ja hieman jutustellut yleisön kanssa englanniksi. Hän kehui Aleksanterin teatterin olevan kaunein paikka, jossa hän on kiertueillaan esiintynyt. Myös tanssija Seonghyun Cheon vaihtoi illan aikana asuaan: myöhemmässä osuudessaan hänellä oli vatsan paljastava lyhyt toppi ja pitkä, lattiaan asti yltänyt punainen hame. Hänen esittämät perinnetanssinsa koostuivat viehkeistä ja pehmeistä liikkeistä.

Konsertin lähestyessä loppuaan Jihye Hur paljasti yhtyeen esittävän korealaisten syvästi rakastaman Arirangin ja sen jälkeen Finlandian. Jihye Hur lisäsi, että vaikka olemme varmasti kuulleet Finlandian pariinkymmeneen otteeseen, tämä olisi ensimmäinen kerta kun kuulemme sen korealaisilla perinnesoittimilla esitettynä. Etenkin gayageum kieltämättä toi hymnin jylhyyteen oman uniikin, lämpimän lisänsä.

Illan viimeiseksi lauluksi esiteltiin Arirang Rhapsody. Sen loputtua yleisö sai kuitenkin piristyä kuullessaan, että luvassa olisi sittenkin vielä yksi laulu. Tällä kertaa yhtye ei kappaletta kuitenkaan esitellyt, mikä vaikutti epäilyttävältä. Yleisö hiljentyi kuuntelemaan ensisäveliä, kunnes salista alkoi kuulua naurunhymähdyksiä – Ensemble SU oli aloittanut Ievan polkan.



Lopulta teatteriin syttyi valot, yhtye kiitti yleisöä ja poistui lavalta. Ensimmäiset lähtijät olivat jo siirtymässä narikkajonoon, kun Ensemble SU palasikin takaisin. Jihye Hurin mukaan he soittaisivat vielä yhden, korealaiselle luonnolle pyhitetyn laulun, vaikka hänen mukaansa aikomuksena ei ollut soittaa enempää. Esityksen loputtua yhtye jäi vielä ottamaan yhteiskuvia lavalle ja juttelemaan konserttikävijöiden kanssa. Yhteensä musiikkiosuus kesti noin puolitoistatuntia.

Ensemble SU esitti kiehtovan kokonaisuuden, jossa perinteet yhdistyivät nykyaikaisiin elementteihin. Tällaisen monipuolisen konsertin parissa on helppo viihtyä, vaikkei erityisesti olisikaan innostunut kansanmusiikista.



Ennen illan konserttia KoME sai mahdollisuuden tavata Jihye Hurin. Toimittaja-kuvaajamme Julia kysyi häneltä lyhyesti yhtyeen toiminnasta, hanbokeista ja kansanmusiikin esille nostamisesta.

Ihanaa että pääsitte tänne tänään. Teillä on aivan upeat esiintymisasut. Kertoisitteko niistä vähän lisää?

Jihye Hur: Minulla on useita erilaisia asuja. Niitä kutsutaan nimellä hanbok. Hanbok on korealainen perinneasu. Ensimmäisessä osuudessa esitystä minulla on yllä hyvin perinteinen hanbok, kun taas toisessa osassa asu on modernisoitu. Korealaiset pukeutuvat näihin asuihin erikoistilaisuuksissa, kuten esimerkiksi häissä.

Todella kauniita asuja. Kertoisitko seuraavaksi vähän teidän yhtyeestä?

Jihye Hur: Me päädyimme yhteen vuonna 2015, mutta tiimin jäsenet vaihtuvat, olemme enemmänkin yritys. Yrityksemme on hyvin pieni, minä palkkaan artisteja. Maksan artisteillemme palkkaa joka kuukausi. En tiedä Suomesta, mutta Koreassa liian moni artisti joutuu lopettamaan työnsä, koska ei pysty tienaamaan tarpeeksi rahaa. Moni opiskelee musiikkia yliopistossa, mutta ei ansaitse tarpeeksi rahaa, joten heidän täytyy löytää uusi työ. Siksi ajattelin, että perustan yrityksen ja maksan työstä palkkaa. En halua, että he joutuvat lopettamaan. Se on okei, jos he toteavat etteivät tykkää työstään ja lopettavat, mutta en halua rahan olevan syy. Viime vuonna esityksemme oli verkossa, esiinnyimme Etelä-Korean suurlähetystön pyynnöstä tänne Suomeen. Silloin soitimme Finlandian kanteleensoittaja Ida Elenan kanssa. Me soitimme Finlandiaa Koreasta käsin ja hän soitti sitä Suomessa.

Todella hienoa, että tahdot tukea heitä. Mistä sait idean tähän modernisoituun kansanmusiikin esittämiseen?

Jihye Hur: Erityisesti Koreassa nuoret uskovat kansanmusiikin olevan vanhojen ihmisten juttu. Aloin miettimään, että miten saisin yhä useamman tykkäämään perinnemusiikista. Siksi lisäsimme muun muassa rummun ja pianon.



Aivan. Sanoisin että Suomessa K-pop alkaa olla hyvin tunnettua, mutta korealaisesta kansanmusiikista ei ehkä tiedetä vielä niin paljoa. Onko jotain, mitä haluaisit ihmisten tietävän korealaisesta kansanmusiikista tai korealaisesta kulttuurista yleisesti?

Jihye Hur: Moni tietää korealaisesta ruuasta ja K-popista. Minä haluan tuoda esille lähinnä korealaista kansanmusiikkia ja asuja, kuten hanbokin.

Kuinka pitkään olet harjoitellut korealaista kansanmusiikkia?

Jihye Hur: Oikeastaan koko elämäni. Aloin soittamaan pianoa 4-vuotiaana. Olen rakastanut musiikkia koko elämäni.

Kun saavuit Helsinkiin, oliko sinulla jotain odotuksia tai tuliko vastaan jotain odottamatonta?

Jihye Hur: Huomasin, että täällä on aika kylmä, mutta ilma on todella raikas. En odottanut ilman olevan niin raikas. En ole kerennyt käymään monessakaan paikassa, mutta lentokoneesta huomasin, että täällä on paljon puita.

Totta, Suomessa on todella paljon metsää ja järviä. Meillä on paljon luontoa täällä.

Jihye Hur: Soitintemme kielet ovat silkkiä ja polyesteriä, joten lämpö ja kosteus vaikuttaa niihin. Niitä täytyy säätää usein. Jos niitä ei säädä todella usein, niin ääni muuttuu. Ääni muuttuu todella paljon.

Pitävätkö suomalaiset tälläisestä musiikista, vai onko tämä musiikki kovinkin outoa?

Se varmasti riippuu henkilöstä. Monille se saattaa olla erikoisen kuuloista jos ei ole aikaisemmin kuullut, mutta uskon kyllä, että moni tykkää varmasti. Uskoisin, että moni joka tulee tänne tänään on kovin kiinnostunut Korean kulttuurista. Voisin kuvitella, että he pitävät siitä.



KoME kiittää haastattelusta Jihye Huria ja Etelä-Korean suurlähetystöä. Yhtyeen toimintaa voi seurata Instagramissa ja Facebookissa.