Vaikeita tunteita musiikin kautta ilmaistuna: Sun-Mi Hong Quintet Kerava Jazz -festivaalilla 2.9.2023

Jazzrumpali ja säveltäjä Sun-Mi Hong soitti ensimmäisen Suomen-konserttinsa 2. syyskuuta Kerava Jazz-festivaalin pääesiintyjänä. Etelä-Koreassa syntynyt ja varttunut, sittemmin Eurooppaan musiikkiopintojen jatkamisen merkeissä muuttanut artisti on viime aikoina noussut jazzin lupaavimpien nimien joukkoon. Hän on keikkaillut aktiivisesti eri puolilla Eurooppaa ja lisäksi yltänyt jazzkilpailuissa palkintosijoille vuosittain – esimerkiksi juuri viime vuonna hänet valittiin nuoria muusikoita palkitsevan Giorgio Gaslini -kilpailun voittajaksi.

Kerava-salissa järjestetyn konsertin Sun-Mi Hong aloitti hiljalleen voimistuvalla rumpuosuudella. Yhtyeen muut jäsenet seisoivat hiljaa lavalla rumpuja kuunnellen. Vaikka aloituksessa kaikki olivat tällä tavoin lavan keskiössä, myöhemmin esityksen aikana saksofonistit tapasivat siirtyä varjoihin lavan reunoille siksi aikaa, kun musiikki keskittyi muihin instrumentteihin.


Konsertin aikana kuultiin monipuolista rumpujensoittoa. Sun-Mi Hong käytti kapuloiden lisäksi pehmeitä malletteja sekä kahisevia vispilöitä. Välillä hän tuotti ääntä riipimällä lautasta kapulallaan ja oman lisänsä toi myös pieni gongityylinen roikkuva lautanen. Taiteellisten ja hiljaisten osuuksien ohella kappaleisiin sisältyi myös runsaasti vauhdikkaita hetkiä, jolloin Sun-Mi takoi rumpuja hengästyttävällä rytmillä kuin rockrumpalin ottein. Muusikkona Sun-Min ote säveltämiseen on hyvin henkilökohtainen: hän on kertonut taltioivansa albumisarjaansa omaa elämänpolkuaan. Yhtyeen viimeisin julkaisu on marraskuussa ilmestynyt kolmas albumi Third Page: Resonance. Rumpujensoitosta hän puolestaan on kuvaillut löytäneensä lohtua ja inspiraatiota vaikeiden lapsuudenkokemusten vastapainoksi.

Yhtye on kansainvälinen: kotipaikkana toimii Alankomaat, mutta jäseniä esitellessään Sun-Mi Hong mainitsi yleisölle esimerkiksi pianisti Chaerin Imin olevan korealainen, siinä missä kontrabasisti Alessandro Fongaro on kotoisin Italiasta.

Muista jäsenistä poiketen Alessandro Fongaro oli lentänyt Suomeen Sardiniasta.
Jäsenistössä oli pieni ero verrattaessa kolmannen albumin levytyskokoonpanoon: trumpetisti Alistair Paynen sijasta mukana oli alttosaksofonisti José Soares. Ennakkoon levyä kuunnellessani olin arvellut jääväni kaipaamaan trumpettia, mutta kieltämättä saksofonikaksikko toimi oikein hyvin. Kappaleissa oli useita kohtia, jossa heidän soittonsa oli sovitettu erityisen mieleenpainuvasti yhteen, kuin tiiviiksi vuoropuheluksi. Toisaalta heillä oli myös pitkiä osuuksia yksin ja konsertin pysäyttävimpiä hetkiä olikin, kun Nicoló Riccin säröisen oloinen ja sydäntäraastava saksofoniosuus täytti salin. Soittosuoritus oli vaikuttava ja sai yleisöltä aplodit.

Tenorisaksofonisti Nicoló Ricci (vas.) ja alttosaksofonisti José Soares.
Välispiikeissä Sun-Mi Hong kertoi muutamasta kappaleestaan tarkemmin. Surumielisen Screams Like Vapoursin hän oli säveltänyt pohtiessaan maailman suuria epäkohtia ja vääryyksiä, kuten nälkää näkeviä ihmisiä. Sävellyksen näkökulmana on se, etteivät yksittäisen ihmisen huudot näistä asioista etene minnekään, haihtuvat vain ilmaan. Muusikkona hän purkaa tätä oloa musiikkinsa kautta.

Screams Like Vapoursin tavoin huomattava osa illan kappaleista oli peräisin Third Page: Resonancelta, mutta seassa paljastettiin olevan myös uutta tuotantoa tekeillä olevalta seuraavalta albumilta. Ja olipa settilistalla varhaisiakin helmiä, kuten herkkä Escapism, joka alkaa pianosoololla ja jossa piano muutenkin korostuu.

Pianisti Chaerim Im.
Konsertin ollessa päättymäisillään festariyleisö sai kuulla Letter with No Words -kappaleen esittelyn kera. Sävellys oli saanut innoituksensa Sun-Mi Hongin isän aikoinaan lähettämästä kirjeestä, joka oli siivouksessa sattunut löytymään uudelleen ja palauttanut muistot mieleen. Sun-Mi selitti isänsä olleen luonteeltaan ankara ja odottaneen erinomaista koulumenestystä, käytöstä ja muuta. Rumpujensoittoon keskittymistä isä ei ollut ymmärtänyt. Kun Sun-Mi oli aikuistunut ja muuttanut Eurooppaan opiskelemaan, isältä oli saapunut kirje, jossa hän vihdoin oli saanut ilmaistua tunteitaan ja välittämistään. Taiteellinen kappale etenee hiljakseen ja pääosin tyynesti, mutta toisaalta se saa olon levottomaksi. Tämän kiehtovan sävellyksen vaikeat tunteet jättävät kuulijansa pohtimaan.



Sun-Mi Hong on vuosien varrella soittanut lukuisilla festivaaleilla muun muassa Saksassa, Britanniassa, Italiassa ja Norjassa. Tästä huolimatta hän vaikutti hyvin kiitolliselta saadessaan esiintyä Suomessa. Lavalla puhuessaan Sun-Mi kiitti Kerava Jazzin festivaalijohtajaa Mauno Kahranahoa ja muuta henkilökuntaa. Sun-Mi mainitsi lämpimän yhteydenpidon ja sen, kuinka hyvää huolta yhtyeen tarpeista oli pidetty niin majoituksen kuin itse esityksenkin osalta. Täytyy sanoa, että harvoin on keikkojen välispiikeissä tullut kuultua yhtä vilpittömän oloisia kiitoksia järjestäjille. Kerava Jazzin historia juontaa juurensa 90-luvun alkuun eli 30 vuoden taakse ja on selvää, että tapahtuman pyörittämiseen panostetaan suuresti, kun artistit ovat näin otettuja saamastaan vastaanotosta.

Kaiken kaikkiaan Sun-Mi Hongin konserttia seuratessa muodostui kuva maanläheisestä ja tunteikkaasta artistista, joka on rummuttaessaan ehdottomasti omassa elementissään. Jäämme seuraamaan, minne asti lupaavasti alkanut ura vielä hänet viekään.